tiistai 24. maaliskuuta 2009



kiipesin taivaalle ja istuin sinne ylimpään kohtaan.
sieltä näin koko maailman.


niin,
oikeastihan minä istuin koko viikon sisällä.
mutta kyllä minä silti näin aika paljon.


täältäkin näkee ihan hyvin. itseasiassa parhaiten.
läheltä.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

päätös






olen kipeänä.
kipeänä osaan tehdä päätöksiä.
minä ymmärsin että monen päätöksen voi rikkoa,
siksi uskallan nyt tehdä enemmänkin päätöksiä.

kaikkia päätöksiä en kerro, mutta kerron mihin ne liittyvät.
päätökseni liittyvät siihen että kuuntelen itseäni.

nyt kuulen, että mari, sinun pitää ottaa etäisyyttä.

mari, sinun kuuluu tehdä sitä mikä on luontevaa,
ei sitä mikä ei ole.

sinun pitää tehdä päätös.


minulla on tukahduttava ystävyyssuhde.
siitä ei pääse pois hetkeksikään.
se ei anna minulle tilaa olla ja mennä.
ja minä pelkään että se jättää minut lopullisesti
jos annan sen mennä
jos menen.


nyt minä olen päättänyt että tiemme erkanevat.
se tapahtuu siten että minä sanon:

minä menen nyt pois.
me ei saada toisiltamme.
me ei kohdata toisiamme.
minä menen ihan kokonaan pois nyt, enkä koskaan palaa jos ei tunnu hyvältä.
vaikka me nähtäis joka päivä, minä haluan että me ollaan erilliset.


minä en maalaa enää.

minä en anna sen rajoittaa itseäni
ja lupaan etten enää rajoita sitä.

jos se haluaa tulla, se saa tulla.
jos se ei halua tulla, sen ei tarvitse tulla.
jos minä haluan maalata, minä saan maalata.
jos minä en halua maalata, minun ei tarvitse maalata.

mikään suhde ei saa olla ehdoton,
mutta sen ymmärtämiseksi tarvitaan ehdottomuutta.
ehdotonta rehellisyyttä ja avoimuutta.


minä luovun maalaamisesta.













sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

tänään sunnuntaina


tänään sunnuntaina heräsin kello puoli kymmenen ja lähdin avantoon ystävän kanssa.
rantakopissa oli paljon mummoja ja tätejä joista oli ilmeisen hauskaa että nuoret naiset heräävät sunnuntai-aamuna niin aikaisin ja käyvät avannossa. (tää oli mun eka kerta oulussa)
kylmässä käynti raukaisi jäsenet niin että hoipuimme paluumatkalla kakskyt kertaa väsyneempinä kuin tullessa. ei huono asia.


toisen ystävän kanssa istuin keittiössä noin kolme tuntia (söimme myös (kalakeittoa ja suklaapiirakkaa(joka oli käynyt lattialla(ja jota ei sentähden voinut syöttää muille kuin ystävälle)))).




musta on alkanu tuntua että haluan kirjottaa ja jakaa sen.
se on pelottavaa.

on alkanu tuntua että pelottavia asioita tarvii tehdä.
sekä yleispelottavia että henkilökohtaisesti pelottavia.

tuo avannossakäynti oli se yleispelottava. (<-onko tuollasta sanaa olemassa?)